Oon miettiny nyt et haluunko oikeesti ees jatkaa bloggaamista ja monta kertaa kävi mielessä et poistan tän, mutta päätin et pidän nyt sellasta taukoo tai siis en tiiä voihan olla et tuun jo takas pian, mut sanotaanko näin et mää kulun ihan loppuun ja haluun vaan nyt selvittää sen että minkälainen ihminen mä haluun olla ja mitä haluun.
Suoraan sanottuna en haluu olla enää tämmönen joka kulkee koulun käytävillä ilosena hymyillen ja olettaa et kaikki on hyvin koska ei oo.
Oon myös liian avoin täällä ja koulussa ja kaikkialla.
Kerron oikeesti liian paljon omia asioita ja sen takii aina kaikki menee pieleen.
Joten haluun kokeilla pitää itselläni tiettyjä asioita.
Profiilissa lukee että "jakaa elämän ilot ja surut" toisin sanoen nyt "jakaa kuulumisia muokatusti"
Sen lisäks esitän liikaa. Myönnän nyt suoraan että oon kyllästyny esittämään tyhmää, kunen oikeesti oo ja muutenkin kyllästyny esittämään mitään mitä en oo.
Moni myös tietää että ärsyynnyn niin helposti ja väitän liikaa vastaan.
Jos joku enää haluu ärsyttää mua se ei enää tehoo koska en jaksa ärsyttää takasin enkä jaksa enää välittää.
Eikä tää tietenkään tarkota että musta tulee onneton koska mulla on ihmisiä, joille kertoa jos on paha olla eikä tää tarkota myöskään etten enää hymyilis tai kuuntelis muiden murheita, mutta haluun muutta nää pari piirrettä itessäni.
Vaikka mulla on asioita jotka ei ehkä ikinä tuu helpottaa, mulla on silti syitä miksi olla onnellinen
-rakastava perhe
-kaverit
-usko joka tukee mua kaikista eniten
vaikka tosta listasta puuttuu se mistä oon taistellu melkein vuoden ja jota en tuu todennäköisesti ikinä saamaan mulla on silti asioita jotka antaa voimaa.
Kaikilla meillä on menneisyys, muistoja jotka halusi unohtaa ja tekoja jotka olis haluis jättää tekemättömiks niiden kanssa pitää oppii elämään eikä ne lähde vaikka niin haluiskin niin pitäis jotenkin korostaa niitä hyviä muistoja ja tekoja joista saa iloita koko elämänsä !
Kaikkien elämässä on aika varmasti sellasia ihmisiä, joita ei olis ikinä halunnu tavata tai ne on jättänyt niin pahat arvet että se ihminen ei tuota sulle mitään muuta kun ahdistusta ja tuskaa, koska on sulkenut ne kaikki hyvät muistot siitä ihmisestä jos nyt niitä on edes sen ihmisen kanssa, mutta siis ajattelee että ilman sitä ihmistä elämä voisi olla edes pikkuisen helpompaa.
On myös sitten niitä ihmisiä joita ei halua ikinä unohtaa ja jotka on tuonut elämään paljon iloa.
Tämmöinen ihminen on jättänyt mieleen paljon muistoja ja todennäköisesti jättää vielä monia. Et olisi ikinä voinut uskoa alussa että tästä ihmisestä tulee niin tärkeä ja arvokas.
Mitäs jos on tilanne jossa sama ihminen on kumpaakin? Sama ihminen on syy siihen miksi hymyilet niin paljon ja tämä henkilö on suuri sy siihen miksi jaksat, mutta on myös suurin syy siihen miksi itket tai olet surullinen.
Miten tälläiseen ihmiseen pitää suhtautua? Et halua luopua tästä ihmisestä, muttet jaksa enää olla surullinen saman henkilön takia.
Jokaisella ihmisellä on sun elämässäs joku tarkoitus ja loppujen lopuksi nämä ihmiset muodostaa sun elämän. Lopussa saat kiittää niitä ihmisiä. Nää ihmiset ovat olleet jotenkin osa sun elämään ja niiden kautta sää pääset maaliin.
Toivottavasti en järkyttänyt teitä, mutta täällä mun on helpoin nää asiat kertoa.
En tiiä millon tuun takasin. Saatan tulla joko huomenna, ensviikolla, enskuussa tai vasta joulun lähettyvillä.
Tuun takas sitten kun tuntuu oikeelta ja oon saanu selvyyttä omiin ajatuksiin.
Jos voin vähäks aikaa unohtaa koko blogin olemassaolon niin saan uuden innostuksen jossain vaiheessa.
Muistakaa vaan että vanhoissa murheissa ei kannata elää, vaan kannattaa katsoa eteenpäin.:)
